Kuka saa suudella lastani?

Vaatekaupoissa kävellessämme monet myyjät ja asiakkaat tulevat lepertelemään lapsellemme. Hymyt vaihtuvat ja oletettavasti kauniit sanatkin – vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Ohikulkijat haluavat koskettaa lapseni pieniä käsiä. Silittää poskea. Osa haluaa pitää lastani sylissä. Osa haluaa suukotella lastani poskelle, nenälle ja otsalle. Se on kaunista, että pieni lapsi saa tuoda ympärille niin paljon iloa. Jäimme vain vaimon kanssa miettimään, että kuka saa suudella lastamme? Itse en ole niinkään tarkka kuin vaimoni on, mutta silti haluaisin antaa lapselleni oman tilan – vanhempana turvata häntä. Vaikka se on hellyttävää kun ruokakaupan leipuri tupsahtaa harmaassa parrassaan ja kipa päässään syleilemään lastamme – lepertelee ja lirkuttelee – ja suutelee lastamme. Kait sitä suomalaisena on hiukan kankea ja jäyhä. Ei haluaisi olla tyly – mutta haluaisi sopivan suomalaisesti suojella lastaan. Vaikka hyväähän he kaikella tarkoittavat.

Isyysloma

Olen nyt siis isyyslomalla. En ole hetkeäkään joutunut miettimään, että kannattiko pitää isyyslomaa. Kannatti. Uskon, että yhä useampi isä haluaa pitää isyysloman – ja mahdollisesti maksimissaan.

Olen oppinut paljon lapsestani loman aikana. Paljon myös vanhemmuudesta, siitä miltä tuntuu olla 24/7 lapsen kanssa. Toki tukena ja seurana on rakas vaimo. Vaimoni on äitiyslomalla ollut yksin kotona silloin kun minä olen ollut töissä. Arvostan yhä enemmän niitä vanhempia, jotka jaksavat olla kotona. Haluavat olla kotona. Meidän pikkumatkalainen täytti eilen 9 kuukautta, ja se tarkoittaa sitä, että periaatteessa äitiysloma on päättynyt ja poika voisi mennä hoitoon. Tuntuisi hurjalta juuri tässä vaiheessa laittaa. Onneksi tilanteemme on se, että tällä hetkellä vaimoni voi jäädä kotiin hoitamaan ainokaistamme.

Mitä sitten olen oppinut 9 kuukauden ikäiseltä matkalaiseltamme? Olen oppinut kommunikoimaan hänen kanssaan paremmin kuin aikaisemmin. Hän ehkä ymmärtää minua vähän paremmin, mutta ymmärrän mitä tarkoittaa voimakas ”NAN-NAN-AN-NAA” ja mitä tarkoittaa hiljaisempi ”nan-nan-an-naa”. Tunnistan myös päivän ”äi-tä” ja ”tä” tavut – ja tulkitsen ne äidiksi ja isäksi. Mahtava seurata lapsen tempperamenttia ja sitä miten hän havainnoi ja tutkii ympäristöään.

Peukalo-etusormiote on tullut voimakkaammaksi tällä reissulla. Pienen leivän palat menevät näppärästi suuhun pöydältä piltin ohessa. Pullon korkkeja hän yrittää ruuvata auki. Rannan pienet kivet menisivät niin mielellään suuhun – ja rannan pulu näyttää niin ihmeelliseltä.

Lapsi on lahja. Sitä hän on. Niin ihmeellinen. Nyt kun hän on nuhassa, niin mielessä on huoli hänen voinnistaan. Pikkuinen on niin raasu kun nuhanenäisenä yrittää imeä maitoa tai kyynelsilmissä hymyilee. Uskomatonta reippautta. Toivottavasti yöunet tuovat paremman huomisen hänelle.

Suosittelen kaikille isille lämpimästi isyysloman pitämistä. Toivottavasti itse jaksan ja saan jatkossakin viettää 24/7 hetkiä lapseni kanssa. Itselläni on mielenkiintoinen työ ja monta mielenkiintoista projektia mielessä. Jaksaisinpa pitää lapseni ja perheeni tarpeet mielessä.