Rahaton mies on huoleton mies. Näin on tapana sanoa. Sanonta
on konkretisoitunut kohdallani. Olen aikaisemmin luullut, että se tarkoittaa
kaikkia rahattomia. Väärin – jos sinulla on joskus ollut rahaa ja sinä menetät
ne niin sinulle saattaa tulla huoli siitä. Rahattomana voi siis olla huolta.
Tulimme sunnuntaina Aurinkomatkojen ja Finnairin
yhteistyöllä tänne Eilatiin. Matka meni hyvin – ainoastaan minun Samsonite oli
matkalaukkukäsittelyssä saanut otsaansa ja laukku ”irvisti” hiukan. Ilmeisesti
laukkuni ei meinaa kestää Pilttien ja Muumivaippojen olemassa oloa. Haluaisi
päästä niistä eroon. Tein asianmukaiset ilmoitukset – ja sain dokumentit
tapahtuneesta. Joten Suomen päässä voi katsoa josko laukulle tarvitsee jotain
tuunausta tehdä. Kotikonstein sain jo kentällä laukun ”irvistyksen” kuntoon.
Lento tuli siis Ovdon kentälle – siitä oli reilu puolen
tunnin ajomatka Eilatiin. Eilatissakin on kenttä – ihan keskustassa, mutta
siihen ei tule kansainvälisiä lentoja (ainakaan isompia koneita). Hotellille
päästyämme emme saaneet heti huoneita, joten päätimme lähteä kaupungille
hakemaan ruokaa ja vaihtamaan paikallista valuuttaa. Jätimme laukut
matkalaukuille varattuun huoneeseen.
Löysimme pikaruokaa, vaihdoimme vähän rahaa sekä kävimme
hakemassa lähikaupasta aamupalaa varten syömiset. Tulimme takaisin hotellille
ja asettauduimme huoneeseemme. Huone oli siis parvekkeellinen yksiä – respassa
ehdottivat, että voisimme vaihtaa kaksioon, joka on ilman parveketta.
Harkitsemme asiaa. Illat vaikuttaa aika viileiltä – joten parvekkeesta ei välttämättä saa tehoja irti.
Vaimoni haki ensimmäisen satsin laukkusäilytyksestä – ja
minä kävin hakemassa loput. Kaksi isoa matkalaukkua sekä yksi käsimatkatavara.
Niin ja kainalossa vielä parin litran vesipullo – jota luulin vaimoni
ostamaksi, koska se oli hänen laukkunsa vieressä. Huoneessa kävi ilmi, että
hänen ostama pullo oli jo meidän jääkaapissa.
Illalla ei tarvinnut odotella unta – en ollut edellisenä yönä nukkunut
juuri ollenkaan – joten olin todella väsynyt.
Aamulla söimme aamupalan ja ihastelimme sitä miten mahtava
päivä oli tulossa. Aurinkoa ja lämpöä tiedossa. Pikkumatkalainen oli jo
rattaissa valmiina lähdössä altaille, kun minä vielä menin vaatekaapille
farkuilleni siirtämään kortti/rahapussini tallekelokeroon – MUTTA tasku oli
tyhjä. Tai oli siellä auton avaimet. Katsoin taskut, takin taskut, matkalaukun,
matkalaukut, huoneen kolkat, jääkaapin, mikron, patjan välit, peiton mutkat…
rahapussia ei ollut. Siinä vaiheessa muistin, että illan hämärässä kun kannoin
laukkuja huoneeseen niin ystävällinen tumma mies piti minulle kahta ovea auki.
Ovet olivat pariovet, jotka menivät allasalueelle. Hän joutui kurottamaan
toista ovea auki ylitseni – ja seisoi minusta katsottuna oikealla puolella.
Sillä puolella – jolla rahapussini oli etutaskussa farkuissa.
Kävin selvittämässä asiaa hotellin vastaanotossa. Jäi hiukan
välinpitämätön olo. Yksi turva mies kävi kyykistymässä matkalaukkusäilytyksen
lattialla – ja vastaanotossa yksi henkilö otti vasemmalla kädellä tiedot ylös.
Olin tulopäivänä niin väsynyt, joten en aluksi itse pitänyt mahdottomana
ettenkö olisi voinut unohtaa rahapussia vaikka kauppaan. Kävin siellä
varmistamassa asian – ja kiltti kaupanomistaja näytti minulle turvakameroiden
tallenteet, joista näkyi selkeästi että poistuin kaupasta rahapussi taskussani.
Kassalla laitoin korttini nätisti sinne.
Kiiruhdin takaisin hotellille – ja suljin tässä vaiheessa
luottokorttini. Soitin myös Aurinkomatkojen oppaalle tapahtuneesta. Hän otti
asian vakavasti ja kyseli tapahtuneesta. Kävin tekemässä paikallisella
poliisiasemalla ilmoituksen tapahtuneesta ja soitin vakuutusyhtiöön
tapahtuneesta. Kyselin asiaa vielä iltapäivällä vastaanotosta, mutta mitään
uutta ei ollut tiedossa.
Harmitus oli suunnaton. Rahaa meni ihan sievoinen summa –
voisin sanoa, että aivan liikaa ja todella paljon. Sen lisäksi siis
luottokortti, ajokortti, vakuutuskortit sekä muutama etukortti. Onneksi olin
tehnyt korttien osalta tyhjennystä – ettei ihan kaikki kirjastokortit sentään
mennyt.
Loman aloitus ei siis ihan paras mahdollinen ollut.
Jatkuvasti ollut mielessä, että miksi en heti laittanut rahoja rahavyöhön.
Miksi pidin rahoja ja kortteja samassa paikassa? Miksi ajokorttini oli myös
siellä? Miksi kävin nostamassa vielä lisää rahaa Helsinki-Vantaan
lentoasemalta? Turhauttavaa on ollut myös se, että hotellin puolelta asiaan
suhtauduttiin niin välinpitämättömästi.
Vihainen olen ollut itselleni sinisilmäisyydestä ja
huolimattomuudesta. Jotenkin niin loukkaavaa ja törkeää tuollainen, voin vain sivusta
arvailla miten tyhjä olo on niillä jotka esimerkiksi väkivaltaisessa ryöstössä
menettävät omaisuutta. Itselläni on vain erittäin vahva epäily, että se
kohtelias tumma mies ovea avatessaan käytti tilaisuuttaan hyväksi.
Eikä! Voi vitsi miten inhottava juttu et lompakko hävisi!
VastaaPoista