Kuka saa suudella lastani?

Vaatekaupoissa kävellessämme monet myyjät ja asiakkaat tulevat lepertelemään lapsellemme. Hymyt vaihtuvat ja oletettavasti kauniit sanatkin – vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Ohikulkijat haluavat koskettaa lapseni pieniä käsiä. Silittää poskea. Osa haluaa pitää lastani sylissä. Osa haluaa suukotella lastani poskelle, nenälle ja otsalle. Se on kaunista, että pieni lapsi saa tuoda ympärille niin paljon iloa. Jäimme vain vaimon kanssa miettimään, että kuka saa suudella lastamme? Itse en ole niinkään tarkka kuin vaimoni on, mutta silti haluaisin antaa lapselleni oman tilan – vanhempana turvata häntä. Vaikka se on hellyttävää kun ruokakaupan leipuri tupsahtaa harmaassa parrassaan ja kipa päässään syleilemään lastamme – lepertelee ja lirkuttelee – ja suutelee lastamme. Kait sitä suomalaisena on hiukan kankea ja jäyhä. Ei haluaisi olla tyly – mutta haluaisi sopivan suomalaisesti suojella lastaan. Vaikka hyväähän he kaikella tarkoittavat.

Isyysloma

Olen nyt siis isyyslomalla. En ole hetkeäkään joutunut miettimään, että kannattiko pitää isyyslomaa. Kannatti. Uskon, että yhä useampi isä haluaa pitää isyysloman – ja mahdollisesti maksimissaan.

Olen oppinut paljon lapsestani loman aikana. Paljon myös vanhemmuudesta, siitä miltä tuntuu olla 24/7 lapsen kanssa. Toki tukena ja seurana on rakas vaimo. Vaimoni on äitiyslomalla ollut yksin kotona silloin kun minä olen ollut töissä. Arvostan yhä enemmän niitä vanhempia, jotka jaksavat olla kotona. Haluavat olla kotona. Meidän pikkumatkalainen täytti eilen 9 kuukautta, ja se tarkoittaa sitä, että periaatteessa äitiysloma on päättynyt ja poika voisi mennä hoitoon. Tuntuisi hurjalta juuri tässä vaiheessa laittaa. Onneksi tilanteemme on se, että tällä hetkellä vaimoni voi jäädä kotiin hoitamaan ainokaistamme.

Mitä sitten olen oppinut 9 kuukauden ikäiseltä matkalaiseltamme? Olen oppinut kommunikoimaan hänen kanssaan paremmin kuin aikaisemmin. Hän ehkä ymmärtää minua vähän paremmin, mutta ymmärrän mitä tarkoittaa voimakas ”NAN-NAN-AN-NAA” ja mitä tarkoittaa hiljaisempi ”nan-nan-an-naa”. Tunnistan myös päivän ”äi-tä” ja ”tä” tavut – ja tulkitsen ne äidiksi ja isäksi. Mahtava seurata lapsen tempperamenttia ja sitä miten hän havainnoi ja tutkii ympäristöään.

Peukalo-etusormiote on tullut voimakkaammaksi tällä reissulla. Pienen leivän palat menevät näppärästi suuhun pöydältä piltin ohessa. Pullon korkkeja hän yrittää ruuvata auki. Rannan pienet kivet menisivät niin mielellään suuhun – ja rannan pulu näyttää niin ihmeelliseltä.

Lapsi on lahja. Sitä hän on. Niin ihmeellinen. Nyt kun hän on nuhassa, niin mielessä on huoli hänen voinnistaan. Pikkuinen on niin raasu kun nuhanenäisenä yrittää imeä maitoa tai kyynelsilmissä hymyilee. Uskomatonta reippautta. Toivottavasti yöunet tuovat paremman huomisen hänelle.

Suosittelen kaikille isille lämpimästi isyysloman pitämistä. Toivottavasti itse jaksan ja saan jatkossakin viettää 24/7 hetkiä lapseni kanssa. Itselläni on mielenkiintoinen työ ja monta mielenkiintoista projektia mielessä. Jaksaisinpa pitää lapseni ja perheeni tarpeet mielessä.

Nuha ja hampaat pikkumatkalaiselle

Kävimme tänään hoidattamassa jalkoja.

Tämän päivän päällimmäisenä ajatuksena on ollut pikkumatkaajan nuha ja hampaiden tulo. Kahden terävän ylähampaan molemmille puolille on pilkahtanut pienet riisinjyvät näkyville. Ensimmäinen hammas tuli syksyllä Ruotsissa – ja silloin oli myös nuha ja tulimme etuajassa kotiin. Nyt emme ole lähdössä etuajassa kotiin, mutta nuha ja ulkomailla olo näyttää liittyvän tämän matkaajan hampaiden tuloon.

Tänään silti muutakin kuin hampaita. Kävimme syöttämässä jalkojamme pienille kaloille. Sellainen japanilainen hoitokeino, jossa pienet kalat imevät kuollutta ihoa jaloistasi. Kuulostaa inhottavalta – ja tuntui inhottavalta, mutta silti kokemisen arvoista. Tunne oli kuin olisi pieni sähköiskuja saanut kun 5-10 senttiset kalat tommasivat jalkoihini kiinni.

Huomenna on tarkoitus lähteä autoilemaan. Olemme kahdeksi päiväksi vuokranneet auton. Toivottavasti pikkumatkaaja on siinä kunnossa että pääsemme liikkeelle. Oma flunssani alkaa olemaan voiton puolella – pari edellistä päivää ollut aika tukkoista. Lenkkeilyt ovat olleet haaveena vain, tai ei ole edes jaksanut haaveilla. Maanantaista keskiviikkoon oli ihan loistavat ilmat täällä. Illallakin oli vielä parikymmentä lämmintä.

Pienet kalat söivät jalkojana - tuntui siltä miltä näytti.

Ystävän kohtaaminen

”Moi! Kuulin, että olet Eilatissa. Nähtäisiinkö?” Tällaisen viestin sain ystävältäni, joka asuu toisella puolella Suomea ja jota näen nykyisin aika harvoin – ja silloin kun näen niin mitä merkillisimmissä paikoissa. Nyt siis Eilatissa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia Punaisen Meren rannalla auringon paisteessa. Illalla istahdimme vielä hetkeksi rantakuppilaan ja jatkoimme jutustelua. Hienoja tällaiset yllärit – ja hienoa sellainen ystävyys, että juttu jatkuu vaikka välimatkaa ja aikaa olisi mennyt.

Ystäväni seurueessa oli suomalainen triahtlonisti. Aika kunnioittava teko oli vetää tämän päivän kokonainen triahtloni. Päivällä varjossa oli reilusti yli 20 astetta lämmintä. Rannallakin tuli kuuma – niin varmasti oli lämmintä uida, pyöräillä ja juosta. Ihan suhteellisen hyvän voimaisen näköinen tuli maaliin – Suomen lippua kantaen! 

Päivä kibbutsilla - Eilot kibbutsi

Pääsimme tänään tutustumaan omatoimisesti Eilotin kibbutsiin. Se sijaitsee hiukan kaupungin ulkopuolella – kiitoradan päässä. Kävelymatka kesti reilu tunnin lastenvaunujen kanssa. Jostain syystä Eilatin turisti-infosta saimme aika nihkeästi tietoa kibbutsille pääsystä – ”kävellen sinne ei voi mennä, busseja sinne ei mene ja taksi tulee liika kauaksi”. En tiedä ymmärsikö joku jotain määrin – minä tai joku muu. Mutta itsepintaisesti siis talsimme sinne – ja kannatti. Varsinaisesti ei mitään ihmeellistä – mutta saimme omatoimisesti kulkea kibbutsin alueella ja söimme lounaan kibbutsin isossa ravintolassa. Aluksi tunnelma oli kuin suomalaisella telakalla – paljon 50+ miehiä syömässä isossa ruokasalissa – ja hetken kuluttua tunnelma oli kuin suomalaisessa lukiossa olisi lounaalla – aikuistuvia nuoria ympärillä. Söivät muuten asiallisesti – keskustelivat, mutta melutaso ei noussut yläilmoihin. Me emme saaneet varsinaista opastusta kibbutsiin – olisi ollut mukava jutella enemmän kibbutsilla asuvien kanssa. Meno matkalla poikkesimme ostamassa maustekaupasta kotiin viemisiä – kanelivarasto ja teevalikoimaa tuli täytettyä. Ilma oli tänään todella lämmin!

Iloa, iloa, iloa!

Jotenkin käsittämätöntä miten paljon pieni matkalainen voi tuoda ihmisille iloa. En tiedä,onko ne aurinkolasit vai mikä – mutta ihmiset tulevat todella iloiseksi kun katselevat minua/meitä kun työnnämme pientä matkalaistamme rattaissa. Se on jotenkin hienoa, että ihmiset uskaltavat näyttää sen että ovat iloisia lapsen nähtyään. Täällä lapsille on tilaa! 

Triathlon Eilatissa

Perjantaina on Eilatissa täysi matkainen triathlon. Ilmeisen iso tapahtuma on kyseessä. Näillä juoksuilla ja tässä kunnossa en uskalla edes haaveilla triathlonista – vaikkakin kunnon pyörä olisi kiva saada! Sukellusreissulla tapasin yhden suomalaisen joka on osallistumassa tuohon tapahtumaan. Varmasti mielenkiintoinen urakka edessä hänellä. Tsemppiä kaikille treenaajille!

Mitä rahoilleni kuuluu?

Rannalla lukeminen vie ajatukset arjesta kauemmas - huolia pois - vaikka tuo ei ole ihan huoletonta luettavaa.

Olen miettinyt mitä rahoilleni kuuluu. Ensimmäisenä ajatuksena on, että joku käyttää niitä hyvin epämääräisiin asioihin. Ei hyvään. Toiveena kuitenkin on, että joku voisi hyötyä rahoistani. Ehkä joku paikallinen maahanmuuttaja saa uutta potkua tulevaisuuteen. Ehkä joku hotellin siivoojista tai vartijoista on löytänyt rahapussin ja kustantaa sillä pienen lapsensa talvivaatteet ja lääkärissä käynnin. Ehkä mahdollinen taskuvaras lähettää kotimaahansa perheelle vähintään puolet rahoista – ja joku perhe saa maksettua rästissä olevat puolen vuoden vuokrat. Ehkä mahdollisen taskuvarkaan mummo pääsee sairaalahoitoon rahoillani. Ehkä mahdollinen taskuvaras saa ostettua menolipun ”tulevaisuuteen” – ja tekee jotain hyvää monille ihmisille. Niin toivoisin – että kerta menetin niin toivottavasti menetin hyvälle sen mitä menetin. Ehkä tässä on myös opetuksena se, että voisinko kenties useammin antaa siitä mitä minulla on muillekin. Ja toisaalta arvostaa sitä mitä minulla on enemmän – läheiset, terveys…

Tekstiviesti matkapuhelinoperaattorilta

Rahapussin katoamiseen liittyen jouduin siis tekemään useamman puhelinsoiton – niin Suomeen kuin tännekin Aurinkomatkojen oppaille. Siitä kokonaissaldona puhelinlaskuuni on tullut noin 50 euron lisä – no se ei tuossa kokonaisuudessa ole enää kuin pieni lisä menetys – mutta kuitenkin taas muistutus siitä, että ulkomailta soittaminen on todella kallista lystiä. Hienoa, että operaattoreilla on tällaisia muistutusmekanismeja käytössä. Ja kyllä se silti vähän kirpaisi, että vielä tämäkin… Hotellin puolelta ei ole kuulunut rahapussin katoamiseen mitään uutta. Soitin vielä katoamisesta parin päivän päästä Aurinkomatkojen oppaalle ja kerroin siitä, että hotellilla ei ehkä ihan viimeisen päälle vakavasti otettu asiaa. He olivat olleet yhteydessä ja saaneet sitten myöhemmin tiedon, että asiaa on tutkittu, mutta hotellin puolelta eivät voi kertoa onko esimerkiksi turvakameroita katsottu läpi… Jotenkin kummallista tuntuu, kun Supermarketin takahuoneessa sain itse olla katsomassa tallenteita yhdessä marketin pomon kanssa. Jäin miettimään onko aulassa olevat turvakamerat todellisia?

Kaverillani on ollut mottona reissuilla, että ”safety first”. Se täytyy lienee ottaa sopivassa mittakaavassa itsekin omaan ajatusmaailmaan. Suosittelen muuten jo tässä vaiheessa siis hankkimaan rahavyön ja miettimään minkälaisessa muodossa liikuttelee erimaiden valuuttoja. 

Eilat- ulkoilua

Näkymä vaelluspolulta Punaiselle merelle.

Olemme saaneet nauttia hyvistä ilmoista. Aurinko on paistanut meille. Tilastojen mukaan tammikuussa on yksi sadepäivä – senkin olemme saaneet kokea. Mutta se ei menoa haitannut – varsinainen sade alkoi iltapäivällä siinä vaiheessa kun olimme matkalla kotiin. Päivä oli kuitenkin pilvinen. Muina päivinä on päivä paistanut. Olemme olleet altaalla ja rannalla. Olemme kävelleet kaupunkia ympäri ja ämpäri. Käyneet katselemassa mahdollisia luontopolkuja ja reittejä kuljettaviksi – yhdeltä jouduimme palaamaan kesken pois, koska korkeuserot kävi liika haastaviksi rintarepun kanssa vaellettaessa. Camel Ranchin läheltä löysimme kuitenkin mukavan solan, jota aiomme käydä kävelemässä vielä joku päivä. Mahdollisuuksia ja reittejä siis tuntuu löytyvän.

Miten kasvatan lastani - kulttuurit kohtaavat

Tänään kun tulimme illan suussa kaupungilta hotellille, niin sataman läheisyydessä kuulin pienen lapsen itkevän. Noin pari vuotias pikkuinen oli saanut uhmakohtauksen – ja jokin asia ei ollut mennyt niin kuin pikkuinen olisi tai ei olisi sen halunnut menevän. Uhmakohtauksessa ei sinänsä mitään kummallista, mutta siinä miten noin ikäiseni venäläinen isä suhtautui asiaan. Siinä rantabulevardin penkillä hän piti lasta sylissä mahallaan ja läymäytteli eli piiskasi avokämmenellä lastaan. Pikkulapsella oli onneksi vaippa ja vaatteet päällä, joten ehkä ei mitään vakavampaa tapahtunut. MUTTA olin ihan järkyttynyt. Lapsen äiti tuli paikalle, joten tilanne laukesi siihen – onneksi. Minun oma pikkumatkalaiseni oli minulla rintarepussa – joten jouduin seuraamaan tilannetta etäämmältä. Jäi paljon mietittävää ja pohdittavaa itselleni ja vaimolleni tuosta tilanteesta. Miten itse toimimme jos ja kun lapsemme joskus saa uhmakohtauksia? Lapsen ruumiillinen kurittaminen tuntuu jotenkin todella vieraalta ja kaukaiselta. Toivottavasti lähelläni riittää ihmisiä jotka uskaltavat sanoa minulle jos jostain syystä näyttää siltä että en pystyisi suhteuttamaan omia voimia ja järkeä uhmaikäisen lapsen uhmaan. Jotenkin tuntuu, että eikö sanat kuitenkin riittäisi. Lapsi on niin pieni ja viaton – vaikka kuinka hän uhmaisi. Voi että kun osaisi itse taata omalle lapselle turvallisen kasvuympäristön. Sellaisen jossa on rakkaudella asetettu rajat. Ja sitä toki toivon kaikille maailman lapsille!

Sukellus Punaiseen mereen

Kävin sukeltamassa suomalaisen sukellusoppaan kanssa. Tapaamispaikkanamme oli Manta-sukelluskeskus.

Kävin sukeltamassa. Aivan mahtava oli päästä pitkästä aikaan sukeltamaan. En ole mikään himo sukeltaja, mutta olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt silloin tällöin sukelluksia. Veden alla unohtuu kaikki huolet ja murheet. Korallien ja värillisten kalojen seassa uitaessa unohtuvat arjen huolet. Tein sukelluksen suomalaisen sukellusoppaan kanssa. Hinta oli jonkin verran korkeampi kuin paikallisilta keskuksilta ostettaessa. Bussipysäkillä käydyn keskustelun pohjalta ratkaisu oli kuitenkin järkevä, sillä paikallisten oppaiden kanssa mentäessä ryhmässä saattaa olla viisikin eritasoista sukeltajaa ja kestoltaan sukellus voi olla ehkä 20 minuuttia. Minä sain lähes tunnin mittaisen sukelluksen –eli sain varmasti rahalleni vastinetta. Punainen meri on kyllä hieno meri sukeltaa.

Lenkkipolut

Aamulenkit ovat maistuneet. Ihana, kun ei tarvitse lähteä kylmyyteen vaan saa mennä shortseissa ja t-paidassa happihyppelylle. Viimeisen vuoden aikana tämä herra on saanut vyötäisilleen yllättävän painovyön, joten nyt on korkea aika muuttaa kulku suuntaa niin, että paino ei pääse nousemaan. Haluan kokea olevani vielä joskus omassa kropassani. J Täytyy siis kiinnittää huomiota liikkumiseen ja miettiä myös mitä pistän suuhun. Olen älyttömän perso makealle. Täällä on hyvä jättää myös makeaa vähemmälle – ja onneksi laitamme ruokaa itse – eli ei tule syötyä aamupalalla itseä ähkyyn. Lenkkipolut ei ihan parhaimmat ole – siis kauneimmat. Mutta toki merta saa katsella. Ihan helmi on ollut löytää sellainen ulkoilma ”kuntosali”. Siis sellainen jossa tehdään omalla painolla harjoitteita. Lihaskuntokaan ei ole tällä hetkellä ihan terässä – tuolla on hyvä aloittaa.

Eilat - valoa ja lämpöä

Pikkumatkalainen on kulkenut Mini-Joggereissa, jos olosuhteet ovat sallineet. Vuorilla ja joillekin kävelyreiteille olemme menneet rintarepun kanssa. Onneksi nuo matkarattaat ei ole ihan lelut!

Niin vaikka alku ei ihan putkella mennyt – niin valoa ja lämpöä onneksi riittää. Tuuli on yllättävän kova täällä – ja viilentää ilmaa. Ilma kokonaisuudessaan on sopiva reilut 8 kuukauden ikäisen matkalaisen kanssa mentäessä. Haasteena on miettiä sopiva pukeutuminen tuulta ajatellen – ja samalla pitää miettiä, ettei pue liikaa. Paikalliset ja osa turisteistakin kulkee talvivaatteissa. Päivällä riittää hyvinkin t-paita ja shortsit minulle. Illalla kieltämättä tarvitsee sitten pidempää vaatetta.

Vaihdoimme huonetta - yksiöstä kaksioon

Tässä kaupassa olemme käyneet tekemässä suurimman osan ruokaostoksista - hiukan etäämmällä hotellialueelta, mutta valikoima on hyvä.

Kiitos sille harmaahapsiselle hotellivirkailijalle, joka tarjosi vaimolleni hotelliin tullessa mahdollisuutta siirtyä kaksioon ilman parveketta. Me siirryimme – ja on ollut hyvä ratkaisu. Illat täällä ovat sen verran viileitä, että parvekkeesta ei olisi ollut hyötyä. Kaksio on pikkumatkalaisen kanssa oltaessa erittäin hyvä. Hänet voi nukuttaa makuuhuoneeseen – ja ilta voi jatkua olohuoneen puolella. Tilaa on myös tavaroille ja olemiseen luonnollisesti enemmän. Onneksi hotelli huoneessa ei ole kokolattia mattoa – vaikka laattalattia on viileä konttausiässä olevan kanssa, mutta se on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi näin vanhempien kannalta. Jotenkin epämiellyttävä olisi ajatus siitä, että pienimatkalainen tutkailisi kokolattiamatosta mitä mahtavampia löytöjä suuhunpantavaksi.

Entä jos...

Olen katsonut tavarani läpi ehkä viisi, tai viisitoista kertaa. Olen myös selannut vaippalaukut ja pilttikassit läpi. Ja vaimon laukut – ja turvaistuimen pohjalliset. Sata prosenttista varmuutta taskuvarkaudesta ei ole, niin jatkuvasti on mielessä entä jos rahapussi putkahtaakin jostain esiin. Kyseessä ei ole siis varsinainen rahapussi vaan sellainen korttikotelo, jossa olen siis pitänyt rahojani myös. Ne vähäiset shillingit, jotka minulla on nyt mukana kulkevat tiiviisti rahavyössä. Olen aikaisemmin suhtautunut paljon skeptisemmin kaikenlaisiin rahavöihin ja passipusseihin. Nyt asenteeni on muuttunut. Inhottavan kallis hinta vain näköjään piti maksaa tästä suhtautumisesta.

Kun kävelen aamulenkillä, niin katson kukkapenkkiä ja huomaan ajattelevani, että entä jos ottaja on tyhjentänyt rahat kotelosta ja heittänyt kortit siihen kukkapenkkiin. Tai salaa kurkkaan uima-altaan vieressä olevaan roskikseen, entä jos hän heitti sen sinne. Tai entä jos lenkkipolulla onkin tienlaidassa – nyhjöttää siinä hiekkakasassa tomuisena ja pölyisenä – ehkä ajokortti hiukan rikkoutuneena kun paikallinen taksi on ajanut korttikotelon päältä… entä jos se onkin siinä lähibussipysäkin vieressä olevassa suihkulähteessä. Tai onko tuo afrikkalaisen näköinen hotellivieras ostanut uudet vaatteet, vältteleekö tumma siivooja katsettani. Tarkkaa mielikuvaa ei oven avaajasta ole ja hotellinvartijat eivät ilmeisesti aikoneet katsoa turvakameroita tai sitten niitä ei ollut. Minun näkökulmasta olisi varsin yksinkertaista katsoa kamerat ja katsoa kuka kulki edelläni tuonne käytävään – ja tarvittaessa tsekata tilanne. Sehän ei tietenkään mitään varmuutta tuo – mutta pois sulkisi kenties jotain.

Lupaan kuitenkin ryhdistäytyä lomatunnelmaan – ja siihen olen jo päässytkin. Mutta kyllä tuollainen harmittaa yllättävän paljon.

Rahaton mies on huoleton mies

Rahaton mies on huoleton mies. Näin on tapana sanoa. Sanonta on konkretisoitunut kohdallani. Olen aikaisemmin luullut, että se tarkoittaa kaikkia rahattomia. Väärin – jos sinulla on joskus ollut rahaa ja sinä menetät ne niin sinulle saattaa tulla huoli siitä. Rahattomana voi siis olla huolta.

Tulimme sunnuntaina Aurinkomatkojen ja Finnairin yhteistyöllä tänne Eilatiin. Matka meni hyvin – ainoastaan minun Samsonite oli matkalaukkukäsittelyssä saanut otsaansa ja laukku ”irvisti” hiukan. Ilmeisesti laukkuni ei meinaa kestää Pilttien ja Muumivaippojen olemassa oloa. Haluaisi päästä niistä eroon. Tein asianmukaiset ilmoitukset – ja sain dokumentit tapahtuneesta. Joten Suomen päässä voi katsoa josko laukulle tarvitsee jotain tuunausta tehdä. Kotikonstein sain jo kentällä laukun ”irvistyksen” kuntoon.

Lento tuli siis Ovdon kentälle – siitä oli reilu puolen tunnin ajomatka Eilatiin. Eilatissakin on kenttä – ihan keskustassa, mutta siihen ei tule kansainvälisiä lentoja (ainakaan isompia koneita). Hotellille päästyämme emme saaneet heti huoneita, joten päätimme lähteä kaupungille hakemaan ruokaa ja vaihtamaan paikallista valuuttaa. Jätimme laukut matkalaukuille varattuun huoneeseen.

Löysimme pikaruokaa, vaihdoimme vähän rahaa sekä kävimme hakemassa lähikaupasta aamupalaa varten syömiset. Tulimme takaisin hotellille ja asettauduimme huoneeseemme. Huone oli siis parvekkeellinen yksiä – respassa ehdottivat, että voisimme vaihtaa kaksioon, joka on ilman parveketta. Harkitsemme asiaa. Illat vaikuttaa aika viileiltä – joten  parvekkeesta ei välttämättä saa tehoja irti.

Vaimoni haki ensimmäisen satsin laukkusäilytyksestä – ja minä kävin hakemassa loput. Kaksi isoa matkalaukkua sekä yksi käsimatkatavara. Niin ja kainalossa vielä parin litran vesipullo – jota luulin vaimoni ostamaksi, koska se oli hänen laukkunsa vieressä. Huoneessa kävi ilmi, että hänen ostama pullo oli jo meidän jääkaapissa.  Illalla ei tarvinnut odotella unta – en ollut edellisenä yönä nukkunut juuri ollenkaan – joten olin todella väsynyt.

Aamulla söimme aamupalan ja ihastelimme sitä miten mahtava päivä oli tulossa. Aurinkoa ja lämpöä tiedossa. Pikkumatkalainen oli jo rattaissa valmiina lähdössä altaille, kun minä vielä menin vaatekaapille farkuilleni siirtämään kortti/rahapussini tallekelokeroon – MUTTA tasku oli tyhjä. Tai oli siellä auton avaimet. Katsoin taskut, takin taskut, matkalaukun, matkalaukut, huoneen kolkat, jääkaapin, mikron, patjan välit, peiton mutkat… rahapussia ei ollut. Siinä vaiheessa muistin, että illan hämärässä kun kannoin laukkuja huoneeseen niin ystävällinen tumma mies piti minulle kahta ovea auki. Ovet olivat pariovet, jotka menivät allasalueelle. Hän joutui kurottamaan toista ovea auki ylitseni – ja seisoi minusta katsottuna oikealla puolella. Sillä puolella – jolla rahapussini oli etutaskussa farkuissa.

Kävin selvittämässä asiaa hotellin vastaanotossa. Jäi hiukan välinpitämätön olo. Yksi turva mies kävi kyykistymässä matkalaukkusäilytyksen lattialla – ja vastaanotossa yksi henkilö otti vasemmalla kädellä tiedot ylös. Olin tulopäivänä niin väsynyt, joten en aluksi itse pitänyt mahdottomana ettenkö olisi voinut unohtaa rahapussia vaikka kauppaan. Kävin siellä varmistamassa asian – ja kiltti kaupanomistaja näytti minulle turvakameroiden tallenteet, joista näkyi selkeästi että poistuin kaupasta rahapussi taskussani. Kassalla laitoin korttini nätisti sinne.

Kiiruhdin takaisin hotellille – ja suljin tässä vaiheessa luottokorttini. Soitin myös Aurinkomatkojen oppaalle tapahtuneesta. Hän otti asian vakavasti ja kyseli tapahtuneesta. Kävin tekemässä paikallisella poliisiasemalla ilmoituksen tapahtuneesta ja soitin vakuutusyhtiöön tapahtuneesta. Kyselin asiaa vielä iltapäivällä vastaanotosta, mutta mitään uutta ei ollut tiedossa.

Harmitus oli suunnaton. Rahaa meni ihan sievoinen summa – voisin sanoa, että aivan liikaa ja todella paljon. Sen lisäksi siis luottokortti, ajokortti, vakuutuskortit sekä muutama etukortti. Onneksi olin tehnyt korttien osalta tyhjennystä – ettei ihan kaikki kirjastokortit sentään mennyt.

Loman aloitus ei siis ihan paras mahdollinen ollut. Jatkuvasti ollut mielessä, että miksi en heti laittanut rahoja rahavyöhön. Miksi pidin rahoja ja kortteja samassa paikassa? Miksi ajokorttini oli myös siellä? Miksi kävin nostamassa vielä lisää rahaa Helsinki-Vantaan lentoasemalta? Turhauttavaa on ollut myös se, että hotellin puolelta asiaan suhtauduttiin niin välinpitämättömästi.

Vihainen olen ollut itselleni sinisilmäisyydestä ja huolimattomuudesta. Jotenkin niin loukkaavaa ja törkeää tuollainen, voin vain sivusta arvailla miten tyhjä olo on niillä jotka esimerkiksi väkivaltaisessa ryöstössä menettävät omaisuutta. Itselläni on vain erittäin vahva epäily, että se kohtelias tumma mies ovea avatessaan käytti tilaisuuttaan hyväksi.

Kolme viikkoa Israelissa

Emme tänä vuonna lähteneet jouluksi ulkomaille. Katselimme kyllä matkoja - mutta juuri ennen joulua tapahtuvat lähdöt olivat aika hurjissa hinnoissa. Varaus olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin - tai sitten uskaltaa luottaa äkkilähdön mahdollisuuteen. Suuntasimme kuitenkin minun vanhempieni luokse viettämään joulua.

Minulla on isyyslomapäiviä jäljellä - joten lähdemme nyt sitten tammikuussa reissuun. Ylihuomenna suuntaamme kulkumme Israeliin - tällä kertaa Eilatiin. Oletan, että matka on aika erityylinen kuin viime vuoden puolella tehty matka Israeliin. Nyt meillä on Aurinkomatkojen paketti - eli lennot ja huoneistohotelli Eilatissa. Pääasiallinen tarkoitus on olla perheellä valossa ja lämmössä. Pieniä toiveita on siitä, että liikkuisimme siellä - siis kävellen ja mahdollisesti juosten. Olen alustavia kyselyjä laittanut myös sukelluskeskuksiin - voisin käydä katsomassa Japanilaista puutarhaa Punaisella merellä. Laitoin myös alustavan kyselyn tennistunnista - haluaisin oppia pelamaan tennistä - ja nyt siihen olisi ainakin aikaa. Mutta ehkä keskityn siihen että pulahdan aamu-uinnille ja käyn kävelyllä perheen kanssa. Rintarepussa kulkeva matkalainen tuo varmaan sopivan lisäpainon jo tällä hetkellä.

Pakkaaminen on nykyisin hiukan erilaista kuin joitakin vuosia sitten. Nyt matkalaikkuihin täytyy jättää tilaa Pilteille ja Muumivaipoille. 8 kuukauden ikäinen matkalainen on alkanut syömään jo hyvinkin kiinteetä ruokaa - joten sitä täytyy ottaa mukaan. Minä olisin ehkä valmiimpi syöttämään myös paikallisia lastenruokia pienokaiselle, mutta vaimo haluaa pelata varman päälle ja otamme "Made in Finland" eväät mukaan matkalaiselle. Se on varmasti viisasta ja järkevää - pelata varman päälle. Työkaverini ehdotti tehosekoitin ja höyrykeitin yhdistelmää - se tuntuisi kätevältä - mutta kun olen viime tipan ihminen - niin en ole saanut sitä hommattua. Phlipsillä olisi sellainen tarjolla.

Jos äkkilähtöihin olisi uskaltanut luottaa, niin nyt pääsisi halvalla Eilatiin. Kahden viikon paketti oli alkaen noin 550 euroa. Se ei ole enään paljon.

Lämpötilat näyttäisivät olevan noin 20 asteen luokkaa - joten pääosin t-paita ja shortsi vaatetusta on lähtenyt mukaan.