Kuka saa suudella lastani?

Vaatekaupoissa kävellessämme monet myyjät ja asiakkaat tulevat lepertelemään lapsellemme. Hymyt vaihtuvat ja oletettavasti kauniit sanatkin – vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Ohikulkijat haluavat koskettaa lapseni pieniä käsiä. Silittää poskea. Osa haluaa pitää lastani sylissä. Osa haluaa suukotella lastani poskelle, nenälle ja otsalle. Se on kaunista, että pieni lapsi saa tuoda ympärille niin paljon iloa. Jäimme vain vaimon kanssa miettimään, että kuka saa suudella lastamme? Itse en ole niinkään tarkka kuin vaimoni on, mutta silti haluaisin antaa lapselleni oman tilan – vanhempana turvata häntä. Vaikka se on hellyttävää kun ruokakaupan leipuri tupsahtaa harmaassa parrassaan ja kipa päässään syleilemään lastamme – lepertelee ja lirkuttelee – ja suutelee lastamme. Kait sitä suomalaisena on hiukan kankea ja jäyhä. Ei haluaisi olla tyly – mutta haluaisi sopivan suomalaisesti suojella lastaan. Vaikka hyväähän he kaikella tarkoittavat.